maanantai 10. lokakuuta 2011

Toinen merkintä

Tänään oli sitten taas seuranta käynti. Tuntui kyllä kohtuullisen turhalta reissulta. Menin Helsinkiin jo sunnuntai iltana, kun kaveri oli kutsunut luokseen viettään koti-iltaa ja viekkuun nukkuun. Kun pääsin perille, soitin missä hän menee ja tulikin kotiin pian puhelun jälkeen, mutta ei riisunut edes kenkiään, vaan antoi avaimet käteen ja ilmoitti, että on treffit. Se siitä kivasta koti illasta sitten...=( Muutenkin tuntui, ettei edes nähnyt minua...niin no ymmärrettävää sinänsä. Enhän minä harmistustani viitsinyt näyttää ,kun iloinen asiahan sen pitäisi olla, että löytää ihmisen joka kiinnostaa niin paljon... Vaikka sisimmässäni kyllä ajattelin, että vastahan tätä entisestä riesasta päästiin!

Noh menin sitten syömään yksin ja yritin saada Helsingin kavereita kiinni, mutta kukapa enää sunnuntai iltana 20 jälkeen olisi liikenteessä? Luovutin ja menin kämpille lukemaan blogeja aivan liian suurelta näytöltä...Kaveri tuli onneksi jo 22 jälkeen, vaikka en ollut "tuun mie yöks kuitenkin" lausetta ottanut kovin tosissani. Ei tainnut vieläkään huomata minua. Makasin sohvalla lähes sammumis pisteessä, kun treffi seura piti jälki kiittelyä/puintia fb chatissa. Puolenyön jälkeen mentiin nukkumaan. Taas kerran aivan liian myöhään, mutta sielä nukun jotenkin aina todella hyvin. Kai se vaan on kun toinen on siinä... (hormoni kommentti!)

Aamulla nousin ja piikitin itseni ja lähdin kävelemään fertinovalle. Edes hengitys ei pätkinyt , kun lähdin. Olin perillä vähän liiankin aikaisin, kun tuntui, että henkilökunta valui sisään yhtäaikaa. Sisäisessä ultrassa olin ja hyvältä näytti. Kypsyvien munarakkuloiden määrä oli laskenut siihen n.12 per puoli ja koko oli se 10mm. Minulla, kun oli niitä alunperin niin paljon (yli 30 per puoli) on annokseni ollut hiukan normaalia pienenpi eli 150 (onko ne nyt grammoja va millilitroja?) Pelkona oli siis, että jos ne kaikki lähtevät kypsymään isoiksi saakka niin olen teholla turvonneen mahan kanssa, mutta ei siis mitään tällaista vaan se sopivat 12kpl. Tosin nyt on pelko, että riittääkö tuo hormoni annos kasvattamaan ne kaikki, mutta ei kuulemma uskalla nostaakkaan.

Oikealle puolelle vatsaa on jotenkin kivuttomampi pistää, en tiedä miksi. Olen sitten pistänytkin sen 3/4 oikealle puolelle. Niin tämä hormonipistoshan tulee samanlaisesta kynästä, mitä diabeetikot käyttävät ja hormoni pistetään navan alle vatsa makkaraan. Pistos kohtaa vaan pitäisi vaihdella, ettei tule iho-ongelmia, mutta en minä ainakaan ole minkäänlaista ärsytystä vatsanseudulla huomannut. Tosin minun iho paraneekin tosi nopeasti. Varmaan johtuu tuosta iänikuisesta aknesta...Kuitenkin, oikealla puolella oli se 15 kpl kasvavia rakkuloita eli 3 enemmän kuin toisella, että luulempa, että sillä pistoskohdalla on väliä.

Minä olen niitä naisia, jotka tuntee mitä munasarjoissa tapahtuu eli olen siis aina tuntenut ovulaationi. Nyt olen jotenkin erityisen tietoinen munasarjoistani. Ehkä sekin kun niitä on nähnyt ruudulla pariin kertaan viikossa vaikuttaa, mutta varsinkin pistoksen jälkeen ja sitten uudestaan illalla, ei tunnu varsinaista kipua, mutta tietynlaista painetta? Tänäänkin kun vedin tanssituntejani niin olin koko ajan inhottavan tietoinen siitä, kun vatsalihakset puristavat munasarjoja. Ei varsinaisesti häiritsevää, mutta tiedostettavaa kuitenkin. 
Perjantaina olisi taas ultra aamulla ja torstaina minulla olisi vapaa-päivä, mutta empä ole tuntenut itseäni kovin tervetulleeksi minnekkään nyt niin ehkä parempi vain mennä käymään aamulla...Vaikka olishan se kiva mennä jo vaikka keskiviikkona ja viettää aikaa! Mutta joo =) onhan tätä koulu hommaakin. En tiedä johtuuko hormoneista, mutta sain tänään mielettömän inspiraation tehdä kristallikruunu valaisin sarjaani ja olenkin tässä illan googlaillut mistä saisin halvimmat ja kauneimmat kristallit ja selvittänyt halogeeni liitäntöjä, kun kristalli ja halogeeni valaisimet vaan ovat minusta niin hyvä combo! Mutta sanon, että ainakin vielä pidän koko hommaa salatieteenä, vaikka en ihan kokematon niidenkään kanssa ole. Normi lamput olis helpommat, mutta pitäähän elämässä olla haastetta!
Kirjoittelen taas=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti