Masu on ollut herkkä. Kuukautiset eivät tule. Sairastan hiivatulehdusta vähän väliä. Olen niin herkkä, että tunsin tarvetta mennä juttelemaan siitä…
Stressi saa minut sairastumaan fyysisesti ja edelleen massuun sattuu!
Aloin jo pyöritellä, mitä eksoottisimpia ideoita päässäni, siitä mitä kaikkea on voinut tapahtua. Ensin pelkäsin raskautta ja seuraavaksi lapsettomuutta. Ei sillä, että minulla olisi suuria suunnitelmia hankkia lapsia, vaikka silloin kun hormonitoiminta oli aktiivisimmillaan se alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta - siis jos sillä pääsisi kivusta. Siitä huolimatta se mahdollisuuden poistuminen. Minä ehkä pystyisin elämään sen kanssa. Osaisin elää, niin etten tuntisi tarvetta lisääntyä - tiedän sen, mutta jotenkin tuntisin itseni vajaaksi, vähemmän naiseksi. En ymmärtäisi miestä, joka haluaisi minut.
Omasta päätöksestä lapseton on kuitenkin eriasia, kuin olosuhteiden pakosta lapseton ja jos se syy lapsettomuuteen olisi minussa, niin sillä toisella puoliskollahan olisi mahdollisuus valita. Enkä haluaisi, että kukaan uhraisi unelmansa lapsista vain ollakseen kanssani. Kun puhutaan, että elämässä täytyy tehdä kompromisseja, niin se ei silti tarkoita unelmista luopumista.
Siispä, jos rakastuisin mieheen, joka aivan ehdotttomasti tahtoisi lapsia tai lapsen, haluisin kyetä sen tälle antamaan.
Kun olin niin kipeä, että en kyennyt nousemaan sängystä ja minulla oli 38 asteen kuume päätin mennä lääkäriin. En kuitenkaan mennyt, koska se helpotti taas, niin kuin se aina tekee. Ovulaation aikaan nostaa kuumetta ja kipuilee, mutta katoaa parissa päivässä. Näin se on ollut viimevuoden maaliskuusta saakka. Kohta vuoden siis. Kyllähän siihen muutamat kuukautiset mahtuvat tilanteen toistuvuutta havainnollistamaan.
Asun Kouvolassa ja aiemmat kokemukseni aluesairaalasta, jotenkin estivät minua menemästä. Halusin mennä lääkärille, jolle ei tarvitsisi ensin pitää luentoa siitä mikä minulla on, mistä se johtuu ja mitä sille on tehty.
Viime lauantaina aloin lukemaan Kouvolan yksityislääkäreistä, mutten oikein saanut tolkkua ajanvarausjärjestemästä. Muistin kuitenkin, että klinikka (fertinova) jonne luovutuksen tein, oli halunnut tehdä oman jälkitarkastuksensa. Ajattelin, että siitä on hyvä aloittaa, vaikka sieltä ohjattaisiinkin eteenpäin.
Kun maanantai aamuna soitin Fertinovalle ja puhelimeen vastsi se suloinen ranskattareksi pukeutuva sihteerikkö tunsin oloni jo jotenkin turvalliseksi. Kerrottakoon, että tässä vaiheessa olin jo diagnosoinut itselleni sisäsynnytin tuehduksen.
Aikaa en saanut haluamalleni päivälle perjantaiksi, mutta koska minulla oli jo niin suuri huoli, niin päätin joustaa kaikesta muusta elämästäni ja sainkin ajan keskiviikko aamulle. Tiistai iltana vietin syntymäpäiviäni, joten ei ehkä paras mahdollinen ratkaisu. Mistään suurista alkoholin nauttimis kinkereistä ei ollut kuitenkaan kyse, vaan enemmänkin kakku kahveista.
Niin minä löysin itseni istumasta junassa 6.22 aamulla menossa Helsinkiin. Onni on kyetä nukkumaan junassa! Tikkurilassa alkoivat vatsa kivut. Nyt ne kuitenkin tuntuivat enemmänkin kuukautiskivuilta. En kuitenkaan ollut enää kärryillä kierrostani, joten en voinut olla varma. Kipitin läpi jäisen Helsingin ja saavuin klinikalle hieman etuajassa. Ilmoittautumispisteen tytön punaiset huulet olivat hieman levinneet, aivan kun tämä olisi suudellut himokkaasti, mutta jotenkin se hymyilytti. Istuin odottamaan ja harvinaislaatuisesti ehdin nähdä pariskuntia, jotka olivat hakemassa hoitoa. Olin jotenkin kuvitellut lasten suurhaluajat jotenkin erilaisiksi. Jotenkin pehmeämmiksi ehkä?
Pariskunnat tuntuivat kuitenkin olevan ikien huippu menestyjiä kaikilla muilla elämän alueilla: pitkiä, kauniita, laitettuja, hoikkia ja merkkivaatteissa. Toisaalta, ehkä sitä panostaa klinikka käynteihin.
Luovutuksessa minulle omahoitajana toiminut Riittakin meni ohi ja kyseli vointia. Vedet nousivat silmiin, joten saatoin todeta, että joo todellakin menkat tulossa.
Siitä on kyllä tullut minulle sellainen herkkä kohta? Pystyn olemaan iloinen ja puhelias, kunnes joku kysyy miten voin, silloin tulee helposti itku, jota ei meinaa pystyä välttämään, vaikka kuinka pidättelisi.
Lopulta Nilklasen huoneen ovi kuitenkin avautui ja minut kutsuttiin sisään. Kerroin kaikki vaivani ja käytiib läpi Kouvolassa tehdyt hoidot. Oli hiukan sitä mieltä, että miua on hoidettu päin persettä. Kun neste alkoi kertyä vatsaonteloon sitä olisi piänyt poistaa sieltä, jolloin kivut olisivat helpottaneet, suurinosa hormooneista poitunut ja parantumisprosessi nopeutunut. Minun olisi pitänyt pystyä tervehtymään kahdessa pivässä, kun nyt siihen meni lähes kolmeviikkoa…luonto kuitenkin korjaa nämä asiat lopulta, vaikka hoidettaisiin kuinka väärin.
Nyt näyttää myös siltä, että epäsäännöllisenä pitämäni kuukautiskierto onkin vakiintunut 7vkn mittaiseksi. Tänään ultrassa keltarauhasrakkula oli 25mm ja kohdun limakalvo noin 10mm eli pois pitäisi jo tulla…Kyllähän ne kivut ja tunne purkaukset sitä jo enteilevätkin.
Kaikki katsottiin ja kohtu ja sen kaula ja emätin ja munasarjat, kaikki olivat palautuneet normaaliksi ja olivat "puhtaat ja siistit" ei mitään merkkejä tulehduksesta siis. Sain kuitenkin kolme kappaletta reseptillä olevia hiivalääke reseptejä, vaikka arveli sen uusiutumisen johtuvan kehon ph tasapainon happamuudesta - ei siis mistään poikkeavasta, niin ja varoitusteksti hiivalääkkeissä, joka sanoo, että hakeudu lääkäriin, jos hiiva on näin ja näin usein, on kuulemma potaskaa. Niitä saa syödä aina kun tarvitsee. Ne eivät vahingoita elimistöä - hoitavat vaan. Jotkut diabeetikot joutuvat kuulemma syömään niitä jatkuvaan, kun sokeri on hiivan ruokaa.
Sain myös keltahormooni reseptin, jolla minun tulisi korjata kuukautisrytmini, kun se on nyt liian pitkä. Itsestään se palautuu puolenvuoden sisään, mutta hormoneilla saisin sen hoidettua kolmessa kuukaudessa. Silloin kipujen ei tulisi olla niin kovat. Mutta oman harkinnan mukaan.
Mietin vielä haluank tunkea itseeni mitään uusia hormoneja….
Kaikenkaikkiaan lohdullista todeta, että kaikki on kunnossa. Emättimen herkkyyskin johtuu kuulemma enemmän hormoneista, vähän kuin nännit ovat arat kuukautisten aikaan, niin minulla arka on nyt koko kroppa - siis kosketusherkkä.
Eli se siitä rajusta seksistä ja rakastelua tilalle!
En kyllä tiedä osaanko enään….
